Iltaa :)!

Miten siellä kaunis viikonloppu sujui? Olitko tänään ulkoilemassa huolimatta koleasta säästä? Me oltiin ja piruvie, että oli muuten KYLMÄ! 

Pukeutumiskysymyksiä, jep tiedän, mutta lähtiessä kotoa ei kyllä yhtään arvannut sään muuttuneen niinkin koleaksi. Onneksi pojalla oli tarpeeksi päällä, mutta sen sijaan äiti joutui hyppimään tasajalkaa ulkoleikkien lomassa. Tosin otin kyllä siirtymisen Katariinanniemen meripuistoon lenkin kannalta ja lykkiessä reippaaseen tahtiin poikaa vaunuissa tuli pieni pintahiki auttamatta päälle. Se saattoi hieman edesauttaa kylmettymistä pysähtyessä kohteeseen. No onneksi vilkas poika pitää huolen siitä, että samassa paikassa ei tarvitse kauaa kökkiä. Onko sulla mahdollisesti poikia? Ovatko kaikki pojat samanlaisia sähikäisiä? Joskus katselen ihaillen vanhempia jotka istuvat leikkipuiston penkillä kun lapset leikkivät kiltisti lähettyvillä ja näkösällä. Haha, meillä kiinnostuksen kohteet ovat lähinnä jyrkät rantakivikot, kaikki kiipeilykohteet joiden olemassa olosta Kotkan kaupunki ei ole vastuussa (lue suuret kivenmurikat) sekä mäet joista juostaan päätä pahkaa täysiä alas. Myös metsän siimes vetää puoleensa tätä meidän tutkimusmatkailijaa. Mitähän tästä on ennustettavissa tulevaisuutta ajatellen? Maailmannälkää? Okei no sitä ei tarvitse ihmetellä...like mother like son. Näen tämän kuitenki positiivisena piirteenä olkoonkin hinta sitten se, että vanhempien ei tarvitse istuinluitaan kulutella kutsuvilla puiston penkeillä :D. 

Aamupäivästä me otettiin Milanin kanssa projektiksi tän pikku isännän lelujen järkkääminen ja puhdistus. Meillä osa leluista säilytetään vanhoissa perunalaatikoissa pojan huoneen lattialla. Perunalaatikot toimivat lelujen säilytyspaikkana oivallisesti ja ovathan se myös hauskan näköisiä. Kuitenkin niiden sijaitessa lattialla keräävät ne aikamoisen määrän pölyä ja tänään mä sain siivousraivarit, koska mua ällötti lelujen pinnassa ollut hento pölykerros. Kannoin lelut perunalaatikkoineen kylpyhuoneeseen ja suihkuttelin ne hyvin lävitse. Vesi valui näppärästi lattikoiden säleikköjen pohjista viemäriin. Jätin lelut laatikossa kuivumaan hetkeksi kylpyhuoneeseen ja niiden kuivuessa siirryin sillä aikaa järkkäämään milanin muita leluja uuteen uskoon. Pestiin myös Milanin muovinen kahviastiasto ja muita "eväitä" ja Milanin ollessa hommassa mukana intoutui hän tarjoilemaan mulle maittavan aamupalan ja kahvia. Enpä oo hetkeen noin hyvää aamiasta saanut. Se valmistus sisälsi paljon rakkautta, joten äidin suuhun maistui aika taivaalliselta ;) .

Mä järkkäilin eri koreihin Dublot, pikkuautot, pikkutavarat ja puisen junaradan osaset. Isoimmat lelut ovat edelleen perunlaatikoissa, mutta laatikoihin tuli kivasti lisää tilaa kun pohjalta sai kaiken pienen sälän sijoitettua fiksumpiin jemmoihin. Milanin huoneessa sijatsevaan avo-hyllyyn järkkäilin kaikki pehmotyypit, kirjat ja pelit. Ah, kyllä nyt mieli lepää. Siivoaminen on kyllä parasta vaikkakin sen aloittaminen tuntuu toisinaan vaikealle. Mä oon myös alkanut järjestelmällisesti käyttää yksinkertaistamisen periaatetta asiassa kuin asiassa ja myös siivotessa tällaisia ei niin jokapäiväisiä kohteita viskelen kyllä armottomasti kaiken ylimääräisen pois viemästä tilaa. Fyysisen tilan lisäksi nämä ylimääräiset roinat nimittäin vievät tilaa myös sieltä nupista ja karsiessa ympäriltään ylimääräistä tavaraa, huomaa valtavan helpotuksen valtaavan mielen. "Miksi en tehnyt tätä jo aiemmin? " kuuluu useasti lausahdus mielessä saadessa homman pakettiin. 

Less things is more space. As simple as that. 

Jep, meidän Milanilla on kukkatapetti :D. Se on itseasiassa peruja ajasta ennen poikaa jolloin samainen huone toimi mun ja M:n makuuhuoneena. Eli ei olla siis pojalle valitsemalla valittu tätä kuosia :D! Kuitenkin pohjan ollessa musta mä sain idiksen "viidakkoteemasta" jätkän huoneeseen joten toi kukkaköynnös ei oikeestaan oo pöllömpi kokonaisuuden kanssa. TOKI se voisi parempikin olla, mutta koska ajateltiin pojan kasvavan nopeasti niin hän saanee sitten joku päivä itse valita omat tapettinsa. Näillä mennään toistaiseksi siis. Mä laittelen jonakin päivänä postausta Milanin huoneen ilmeestä tarkemmin. Se on oikeestaan aika vinkeä ja siellä saattaa olla pari idista muidenkin lasten huoneisiin tarjolla :). 

Tuon mainossloganin "Fallinlove" näin eilen H&M:n ikkunassa ja muistinkin oitis, että hitsit mullahan on teille postaamatta (PARIN muun jutun ohella!!!) pari Hennes löytöä kuulaaseen syyskeliin! Mun oli pakko muuten laittaa postauksen alkuun nää ihanan huurteiset Suomen metsien aarteet eli puolukat. Voisin vain katsella loputtomiin tuota kuvaa. Syksy on <3. 

Mä oikeestaan ihan vahingossa törmäsin tuohon upeaan villakangastakkiin http://www.hm.com/fi/product/30755?article=30755-B&piaDept=Subdepartment_ladies&piaType=Large_picture (joka on siis suurimmaksi osaksi villaa) ja se vain syöksyi mun syleilyyn hengarista. Sen ohitse ei yksinkertaisesti vain voinut kävellä! Ihana ja LÄMMIN luonnonmateriaali villa yhdistettynä täydelliseen kamelinväriin ja fiksuun hintaan oli vain combo joka sai mut marssimaan kassalle asiaa sen enempää miettimättä. No oikeesti kyllä mä vähän mietin, koska toinen takkivaihtoehto oli mun rokkichic tyyliin ehkä hieman paremmin istuva pitkä nupukkipintainen muotoonleikattu keinonahkatakki. Se olis ollut täydellinen kaikinpuolin, mutta hieman koleahko talvea ajatellen. Kaunis beige "mokka"takki  jäi siis odottamaan ottajaansa. 

Mukaan samaisesta kaupasta lähti myös jalassa todella mukavat mustat nilkkurit. Nää on musta vähän "ALL OCCASION", koska tuo kiiltävä pinta saa oikean yhdistelmän kanssa asusta heti vähän juhlavamman, mutta menee loistavasti myös rentojen farkkujen kanssa. 

Sitten mun jokasyksyiseksi perinteeksi muodostunut villahattu. Tänä syksynä se on tällainen :D. Onkohan ensi syksynä vuorossa pelkkä "munankuori ilman lieriä... ou mai :D!

Pahoittelen hidastunutta postaustahtia, mutta bare with me...PIAN SE TAPAHTUU ja sitten mun kirjoitusripulista ei tuu loppua! Nyt on paukut ollu kyllä aivan kiinni "bäkkäri"-hommissa. uudesta BLOGISTA tulee mahtava :)!

-IISA-

Mun treenit on kärsineet nyt parin viikon aikana paljon kiireisen työaikataulun vuoksi. Oikeestaan aika moni muukin asia on jäänyt rästiin kotopuolessa ja niitä mä oon sitten yrittänyt silmät ristissä saada jäsenneltyä jonkinlaiseen to do järjestykseen myöhään illalla. No, eilen pääsin kuitenkin pitkästä aikaa treenille. Ote treeniin oli vähän hakusessa koska ajatukset pyörivät treenin aikanakin muualla. That`s life. Kunhan työjutut tästä balansoituu niin ei muutakuin BACK TO TRACK! 

Mä kävin eilen tekemässä jalkoja ja lisäsin siis oman treenin päätteeksi mukaan Intersport haasteen harjoitusohjelman liikkeet. Omassa jalkatreenissä mulla oli siis 3x3 lämmittävät hyppykyykyt pekällä tangolla räjähtävästi. Jos tätä liikettä haluat jalkojen lämmittämiseen käyttää niin muista ojentaa lantio ylös ponnistaessa. Älä myöskään tyydy pieneen päkiähyppyyn vaan hae räjähtävää voimaa koko alavartalosta ja pyri mahdollisimman korkealle hypyssä. Tämän jälkeen tein 5x5 kyykyt progressiivisilla sarjapainoilla (progressiivisesta treenaamisesta kerroin taannoisessa http://www.lily.fi/blogit/meren-kainalossa-blog?tag=22 postauksessa). Lopuksi omassa treenissä mulla oli mukana 20 askelkävelyä lisäpainoilla. Muista pitää paino kantapäällä askeltaessa! 

Haastetreenissä oli siis mukana kyykky seinää vasten sekä rukoilijakyykky. Haastetreeniohjelmat ja esimerkkivideot löydät osoitteesta https://www.intersport.fi/fi/ohjelmat/treeniohjelma/

Nautinnollisia treenejä sinne! Mä oon kyllä tykännyt noista Intersportin haastetreeneistä todella paljon ja niissä saa kyllä haastaa itseään huolimatta aikaisemmasta kokemuksesta ko.liikkeisiin :)! Jalat tuntuu jo tänään siltä, että kyytiä on taas lihaksistolle saatu , auts! 

Mukavaa alkavaa viikonvaihdetta sinne :)! 

-IISA-

Kaivelin kesän arkistoista hieman materiaalia sillä näyttää siltä, että pitkä ja pimeä talvi on taas edessä. Kesän aurinko on jättänyt meidät taakseen ja hetket jäävät muistoiksi mielen sopukoihin ja arkistoihin. Onneksi on valokuvat joista voi halutessaan kaivella auringonsäteet esille ja saada hetkeksi hymyn poskille :). Oi niitä mansikkaisia, aurinkoisia ja rakkaudentäyteisiä hetkiä yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Loppupeleissähän ne ovat juurikin ne ihmiset jotka saavat muistot asumaan mielessä menneistä tapahtumista. Maailma on pullollaan puitteita ja paikkoja, mutta ilman ihmisiä ne vain olisivat osa universumia ilman sen kummempaa merkitystä. Ihmiset saavat aikaan elämän näihin paikkoihin ja mulla ainakin päällimmäisenä mielessä ovat hetket läheisten tyyppien kanssa. Kesällä tulee myös oltua sosiaalisesti aktiivisempi kuin talvella jolloin tuntuu, että oman kodin lämpö vetää puoleensa. Kesällä monet ovat myös lomalla ja treffaaminen onnistuu arjen kiireiden väistyttyä paremmin :). 

Keräsin kuvia kollaaseihin ja pieniksi tiivistelmiksi menneistä kesän muistoista. Ensimmäisenä haluan kertoa teille muistosta joka oli ehdottomasti viime kesän top ykkönen. Meidän 5-vuotis häämatka Tallinnaan. Me koluttiin tuon reissun aikana paljon kohteita eikä suinkaan jääty vanhan kaupungin alueelle. Käytiin tutustumassa kulttuurikilometriin joka johdatteli meidät Lennu-museoon eli valtavaan sota/merimuseoon sekä historialliseen Patarein merilinnoitukseen. Ihan mielettömiä kokemuksia molemmat ja suosittelen todella koluamaan myös Tallinnaa tältä kantilta. Upeita kulttuuri/historia nähtävyyksiä joista yllätyksekseni ei moni edes ole tiennyt ennen kerrottuani vierailleemme moisissa! Lennumuseo oli valtava ja moderni kompleksi joka oli toteutettu suurella rahalla ja vaivalla. Näkemistä ja kokemista olisi ollut helposti vaikka kokonaiseksi päiväksi. Patareissa taasen nousi iho kanalihalle tutustuttaessa hyvin läheltä neuvosto-aikaisen Viron karuun historiaan linnoituksen toimiessa vielä 2000-luvulla askeettisena vankilana hirttohuoneineen. 

Tallinnan kanta-kaupungin alueella sijaitsee nouseva kalasataman alue jossa ruokailtiin vanhaan teollisuuskiinteistöön tehdyssä F-Hoone ravintolassa. Ravintola oli vaikuttava ulkoiselta toteutukseltaan eikä ruokaakaan voinut moittia. Oli ihana nähdä paikallista kulttuuria hieman pahimman turistirysän ulkopuolella. SUOSITTELEN!

kaikenkaikkiaan tämä reissu jäi mieliin, koska kiireisinä vanhempina on todella harvoin aikaa parisuhteelle. Vaaleanpunainen kupla toimii kuin junan vessa ja suosittelen sitä silloin tällöin kaikille vanhemmille ;D! Menkää, tehkää ja kokekaa yhdessä. Matkan ei tarvitse olla kallis jotta kainaloon saisi kasan mielettömiä kokemuksia. Tallinna riittää oikein hyvin, kaikkihan on vain itsestä kiinni mitä matkaltasi haluat hakea. Go and explore the world :)!

Ihana muisto kesältä on myös ystäviemme Emman http://100yotakesaan.fitfashion.fi ja Timon häät jossa toimimme kaasona ja bestmanina. Kiitos näistä ihanista muistoista talkoohetkineen myös muille kaaso/bestman tiimin jäsenille Elisalle, Sallalle, Mirvalle http://www.lily.fi/blogit/mirvaannamarian ja Petterille! Mahtavat pardyt ja ympärillä paljon tärkeitä ystäviä <3

Kulunut kesä starttasi oikeestaan eräillä mahtikinkereillä. Mikko täytti 30vuotta ja pidettiin teemajuhlat mahtavissa merimaisemissa. Teemana meillä oli viikingit ja kaikki olivat panostaneet asuihin todella paljon! Huiman näköistä jengiä ja meno oli myös aika huimaa :D. Mikko pääsi mm. kokeilemaan sukellusta hieman eri vinkkelistä sillä hänet laitettiin noutamaan aarretta merenpohjasta työsukelluspuvussa. Aikaisemmasta sukelluskokemuksesta huolimatta M:llä oli tekemistä tämän mahtavan seikkailun tiimoilta jossa käveltiin merenpohjaa pitkin raskaissa varusteissa joista kulki happiletku rannassa sijaitsevaan autoon. Voin kertoa sydän tykytteli mulla aikalailla Mikon vaivuttua pinnan alle pimeyteen, huh! Kokemus oli kuitenkin mahtava ja sankari oli aivan liekeissä! Kiitos setäni Tomi Kurvi ja Sukelluskotka tästä mahdollisuudesta vielä kerran! Kiitos myös osasyyllisille että olitte mukana juhlissa:).

Ihan parasta kesässä ovat ne aurinkoiset rennot kesäpäivät joita viime kesänä oli kyllä säälittävän vähän. Kuitenki ne muutamat selliaset joista päästiin nauttimaan saa kyllä hymyn korville kuvia katsellessa :)! Kesä ja ystävät <3.

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä kaikki ne ihanat hetket oman perheen kesken <3. Nämä pojat ovat sitten KAIKKI. Oon järjettömän kiitollinen saadessani olla vaimo ja äiti kahdelle rakkaalle pojalleni. Mikään materia maailmassa ei korvaa sitä rikkautta jota ne hetket antaa jotka saan näiden kahden kanssa viettää. They are my everything and without them i would be nothing. Kesällä aikaa perheelle oli myös loman aikana paljon ja siitä olen siis todella kiitollinen.

<3.

Jääkö sun kesästä mieleen jotain ihania hetkiä/kohteita :)? Mielelläni kuulisin niistä lisää!

Kivaa sunnuntaita sinne! 

-IISA-

Ajattelin listata muutamia asioita tämän hetken päällimmäisistä jutuista jotka välillä naurattaa mutta toisinaan melkein itkettää :D. Elämä ei oo aina helppoa ja silloin niille kapuloille pitää vaan antaa kyytiä yksi kerrallaan. Pois alta oksat ja männynkävyt kyllä täältä vielä noustaan! 

So without further talk...here we go:

1. Mä oon aika ***keleen väsynyt koko ajan. On aika jees tipahtaa siinä 20-21 illalla just siinä kohtaa kun meillä olis SE hetki M:n kanssa jolloin sais vaan olla ja nauttia vaikka hyvästä leffasta rakkaan kainalossa. Leffoista viimiset muistikuvat sijouttuu yleensä siihe 17min kohdalle. JEP, syksy i love u. 

Positiivista: Kevät tulee. Siihen menee "hetki" joten talviunta voi mulla kestää siis tovin. Vitamiinia naamaan ja kovat keinot käyttöön. Kyllä tästä läpi taas rämmitään, on rämmitty 31 kertaa ennenkin :D.

2. Treenit ei nyt ota oikein tuulta alleen ja motivaatio on sanalla sanoen hakusessa! Elämä on laiffia ja jos musta välillä tuntuu siltä että mave (maastaveto) ei nyt oikein nappaa niin eihän se silloin nappaa. Silloin pitää pitää luova tauko ja yrittää päivänä jolloin nappaa. 

Positiivista: Aina voi aloittaa uudella treeniohjelmalla alusta ja saada taas intoa uusiin treeneihin. Katsotaan mitä keksitään :).

3. Stressi uuden blogin auki saamisesta on sietämätöntä, homma ei tunnu etenevän mihinkään ja mun (niin kuin varmasti teidänkin) kärsivällisyys alkaa todella olla finaalissa. Good god, että voikin viedä moinen aikaa. Onko vika mussa ja mun miljoonissa toiveissa, maybe mutta mä en halua tyytyä vähempään kuin täydelliseen kokonaisuuteen ja selkeään lukijakokemukseen jota uudella blogillani haluan sinulle suuresti arvostamani lukija tarjota. NIH!

Positiivista: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ehkä uusi domain maksaa kaiken sen väännön takaisin sillä luvassa on jotain ihan uutta mihin ainakaan itse en ole vielä kovin monessa blogissa törmännyt ;). 

3. Mä oon saanut viriteltyä syksyksi kaikkea ihanaa kotona, mutta en voi teille sitä kuvata sillä koti on kuin pommin jäljiltä joka päivä. Ne ihanat uudet sisustusjutut ei musta tuu kauheen hyvin esille kaiken roinan keskellä :D. Mua ärsyttää, että miksi pitää sotkea ja siivota vuorotellen. Miksi ei vain veisi jokaista käteen ottamaansa tavaraa sille paikalle mistä on sen hakenutkin. Kuinka yksinkertaista mutta käytännössä lähes mahdotonta. Ainakin meidän perheessä jossa kiire on koko ajan läsnä. Ja entäpä se Mount Everestin kokoluokkaa hipova pyykkivuori? Siitä sitten sukka kerrallaan alat virittelemään  saalista narulle. Ihanaa. 

Positiivista: Kait tämä kertoo, että meillä aidosti eletään. Itsehän rakastaisin aina siistiä kotia, mutta aina voimavarat siihen eivät vain riitä. Jos mulla on 2 vaihtoehtoa sillä pienellä ajalla jota arkisin kotona saan viettää on valinta aika selvä. Leikkiäkö pojan kanssa vai myllätä kotitaloushommia...hmm ootas kun mietin...joo ei tarvii miettiä. 

4. Kiireisestä arjesta puheenollen. Joskus mä kyllä VIHAAN ainaista kiirettä. Oon aina toiminut parhaiten paineen alla, mutta JOSKUS oisin kiitollinen että ne pienet kotona vietetyt hetket sisältäisi vielä enemmän perheen yhteistä tai parisuhde aikaa. Missä on kynttilä-illalliset ja iisit viikonloput? Ei oo näkynyt. Missä on rauhalliset perheen saunaillat ja pitkät leikkihetket koko perheen kesken? Ei oo näkynyt. "Läpsystä vaihto"-toimintamalli on ollut meillä viime aikoina kovassa käytössä. BUU sille.

Positiivista: Tässä mä en kyllä näe muuta postiivista kuin , että ehkä jokin suurempi voima järkkää sitä toivottua aikaa meidän perheelle lähitulevaisuudessa. Asioilla kun on aina tapana järkkääntyä :). 

5. Mulla on koko ajan NÄLKÄ! Silmissä vilisee milloin mehevä makaronilaatikko, milloin täydellisen tuoreesta kalasta valmistetut sushirullat homemade. Rakas kokki-siskoni Julia voitaisko mitenkään saada sushi-iltamat aikaiseksi asap, PLIIS! Mä lähden vaikka kalaan vapaa viskelemään niin saadaan pöytään tuoretta kalaa, haha!

Positiivista: Onneksi kesään on matkaa. Bikinikondista ei tarvii tässä kohtraa stressata. 

6. Mikä on tää ilmapallo efekti kropassa? Kohta huomaan leijailevani kaasupallon lailla ilmojen halki jos peiliin on luottaminen. Lisää sitä safkaa vaan napaan hei. Hyvä Iisa!

Positiivista: Väljät suuret villapaidat on löytänyt tiensä mun sydämeen jälleen. Niiden pörröinen lämpö vie mennessään ajatukset bikineistä ja rantahietikosta :D.

7. Välikausi jolloin avokassukissa palelee ja villasukissa on liian lämmin. Kevyt huivi kaulalla ei lämmitä ja paksuun villaiseen lähes tukehtuu. Osa kamoista joutaisi varastoon tilaa viemästä, mutta huomisesta ei tiedä...kevyttä pusakkaa tarvitaan ehkä sittenkin. 

Positiivista: Tuleepahan raivattua taas ajatuksella pikkuhiljaa kaikki päällysvaatekaapit. Sain käytyä lävitse eteisen suuren peilikaapiston ja asennettua eteiseen vaaterekkiin useimmin käyttämäni päällystakit/jakut/neuleet. Rekki on IHANA ja toimiva. Siihen on kotiin tullessa helppo heittää takki olalta ja myös sisustukseen se istuu kivasti. Tästä materiaalia tulossa :).

8. Kun kaikkea kivaa on liikaa niistä valitettavasti häviää se "kiva". Pienessä ajassa on tapahtunut paljon mahtavia asioita ja valitettavasti kun asioita kasaantuu liikaa sitä tekee jokaista hommaa vähän puolella teholla. Ja sehän ei käy. Hommat pitää aina hoitaa kunnialla ja täydellä höyryllä. Jahka tästä sumasta selvitään vielä. Nousen tuhkasta kuin Fenix lintu. Hahhaha joo mä jo niin nään sen sieluni silmin...sinne mä jään tuhkaan kieriskelemään itseäni vielä pahempaan to do-solmuun. Fenixin lento jää yhtä lyhyeksi kuin kananlento. 

Positiivista: Kuitenkin näitä kokemuksia rikkaampana ei voi olla kuin kiitollinen kaikesta, hässäkästä huolimatta. Uusia jänniä juttuja on siis jälleen luvassa :) Niistä pian lisää!

Ihanaa kuulasta loppuviikkoa, muista pukeutua lämpimästi ulos lähtiessäsi!

palataan pian :)

-IISA-

Syksy, päivähoito ja pöpöt ovat täällä taas. Meillä ollaan vietetty viikonloppua vatsataudin pelossa sillä sitä on nyt liikkeellä oman perhepiirin lisäksi jokapaikassa. Siskoni sairasti rajun vatsataudin avopuolisonsa kanssa ja ollaan oltu ihan pähkinöinä, että tarttuiko ko. pöpö meihin pikavisiitillä joka loppui kyllä lyhyeen kuullessamme pöpön jylläävän edelleen talossa. Tänään merkkejä jostain on ollut ilmoilla sillä Milan testasi uuden karhean auton nahkasisustan oksentamalla takapenkille reilun satsin tavaraa :D. Täytyy kyllä tässä kohtaa todellakin kiittää tuota luonnonmateriaalia sillä saatiin siivottua lähestulkoon kaikki hajut autosta! Villi veikkaus on, että vanhan auton kangaspenkit olisivat imeneet kaiken sisäänsä kuin pesusieni. Suosittelen siis kyllä kaikille lapsiperheille nahkaa sillä siitä on helppo pyyhkiä kaikenlainen lika mitä lapset tottakai jättävät jälkeensä. 

Mullakin on ollut tänään todella huono olotila ja jokin tauti selkeesti yrittää lyödä päälle. Kurkusta alas on mennyt hedelmäsmoothieta, vadelmakeittoa, kaurapuuroa tuhdilla puolukkasatsilla ja aimo annos hedelmiä. Meillä on toki käytössä myös purkkivitamiineja sillä tarvittavaa vitamiinimäärää ei yksinkertaisesti saisi alas pelkästään tuoreiden raaka-aineiden voimin. Meillä on ollut tapana ottaa C-vitamiini loudaus taudin yrittäessä ottaa kropasta vallan. Tällöin ollaan M:n kanssa syöty muutamana päivänä reilut "overdoset" C-vitskua. Tämä on meillä n. 1000mG kolme kertaa päivässä (kuitenkin max. kolme päivää sillä pitkäaikaisessa käytössä suurilla määrillä on vaarana saada aikaan mm. virtsakiviä). Suosittelen käyttämään omaa harkintaa näiden suurten annosten kanssa ja muistamaan että nämä suuret annokset ovat vain AIKUISILLE soveltuvia hetkelliseen käyttöön. 

Lapsille parasta on aina antaa vitamiinit mahdollisimman puhtaassa muodossa ja me ollaan saatu hedelmiä menemään myös Milanille smoothie muodossa hyvin alas. Kuitenkin myös lapsille on hyvä olla monivitamiinivalmiste terveellisen ja monipuolisen ruokavalion lisänä sillä harvoin lapset saavat tarvitsemiaan määriä kasviksia pelkästään ruuasta. Meillä oikeastaan ainut kasvis joka kelpaa on kurkku ja sen varaan ei voi paljon laskea. M löysi taannoin apteekista Sana-Solin uutuuden jossa lasten monivitamiinit ovat piilotettuna sokerittomiin nallekarkkeihin! Ihan MAHTAVA löytö ja nuo karkit todella maistuvat aivan aidoille nallekarkeille! Näistä tuli ehdoton ykkönen lapsen vitamiinivalikoimaan meillä. Kokeile ihmeessä (postaus EI sisällä kaupallista mainontaa), näitä meillä syötäis oikein mielellään useampikin kuin yksi päivässä ;)!

Pysykää terveenä tekin siellä, kaikki sormet ja peukut pystyyn, että Milanin oksukerta jäi ainokaiseksi ja me säästytään koko porukka tuolta rajulta pöpöltä! 

Milan on voinut loppupäivän oikein hyvin eikä ole valitellut vatsaansa, taisi olla vain vatsa täynnä kloorivettä aamuisesta uintireissusta isänsä kanssa :/.

Valitettavasti Milanin aloittaessa päivähoidon pari viikkoa sitten kaikenlaiset tautikierteet tulevat olemaan hyvinkin läsnä tässäkin perheessä. Blaah, ei kiva. Kait nekin on käytävä läpi jotta pojan vastustuskyky kasvaisi tappiinsa. Flunssa vielä menettelee, vatsataudin jättäisin kyllä välistä anytime. 

Osaako muuten joku viisaampi kertoa miksi näitä tauteja liikkuu selkeästi enemmän syksyisin kuin esim. kesällä? Tätä oon miettinyt jo tovin...

Syysterveisin :D....

-IISA-

Heippa pitkästä aikaa!

Mä oon pitänyt tietoisen luovan minitauon blogin parista. Uusi blogi on edelleen työn alla, joskin senkin eteneminen on ollut viime päivinä hyvin hidasta. Meillä on tosiaan perheessä pyörinyt jonkinasteinen vatsapöpö tms. vatsaflunssa joka on saanut mut totaalisen voimattomaksi asioiden suhteen. Poika on valitellut kohta jo viikon päivät vatsaansa ja antoi siis kerran ylen automme takapenkeille, NAM. Mulla olo on ollut myös erittäin kiertävä ja tänä aamuna halailinkin jo vessanpönttöä. Olo on kuumeinen ja veltto ja ei ole siis kyennyt minkään valtakunnan toimenpiteisiin viime päivinä. Unta riittäisi aamusta iltaan ja ajatus treenistä puistattaa. Toisaalta huomaan olevani todella ahdistunut sillä turvonnut olo pahenee päivä päivältä joten mielessä siintää kuitenkin ajatukset ihanasta hikirääkistä jossa parin viikon nestekertymät saisivat kunnolla kyytiä. Uhhh tää elämisen keveys...kaikkee muuta tällä hetkellä. 

Meidän perheessä on meneillään muutenkin asioita jotka ovat saaneet aikaan todellista tunne-myllerrystä suuntaan jos toiseen. Sometimes life is a bitch, sometimes an angel. Perhepiirissä on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa viimeiset ajat ja välillä tuntuu, että tää crazyride vois kyllä jo saada päätöksen. Mä unelmoin päivistä jolloin voisi vaan ottaa iisiä ja keskittyä hetkeen. On ollut vähän liikaa kaikkea tässä lähitulevaisuudessa ja silloin sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla ihan perus olemista ja elämistä. Jatkuva sinkoilu suunnasta toiseen alkaa enemmin tai myöhemmin syömään miestä. Ei se määrä vaan laatu. Niin se vain on. 

Mä haluisin keskittyä enemmän antamaan läheisilleni läsnäoloa sillä MIKÄÄN ei saa sitä fiilistä aikaan kun jonkun läheisen hymy. Sen hymyn takana ei välttämättä ole mitään sen suurempaa kuin kiitollisuutta just siitä pienestä ajan pisarasta jonka läheinen ihminen on saanut jakaa sun kanssa kiireisen arjen keskellä. Tämän hymyn näin mm. mummini luona joka taannoin kotiutui pitkältä sairaalareissulta kotiin. Se tiukka halaus joka odottaa aina lapsuuden kotiportin takana, on jotain niin arvokasta ettei sitä siinä hetkessä edes välttämättä ymmärrä. Se pieni hetki sun elämästä on iso hetki ihmiselle joka on odottanut sun tuloa päiviä ellei viikkoja. Mun mummi sairastaa säälimätöntä vanhuuden Alzheimerin tautia ja muisti tekee useasti tepposia. Kuitenkaan luvattuja vierailukertoja mummini ei unohda koskaan. Ei koskaan. Mmmm, jännä juttu. 

Mun mummi on paras tyyppi koko maailmassa ja on pitänyt koko serkuskatraasta huolen. Itse olen asunut sisarusteni kanssa paritalossa vanhempiemme sekä mummin ja ukin kanssa. Ollaan siis jaettu käytännössä kaikki lapsuuden muistot mummin ja ukin kanssa. Mummi on osaltaan kasvattanut meistä sellaisia kuin me tänä päivänä ollaan ja mä oon viime kuukausina vasta ymmärtänyt sen todellisen arvon. Mä arvostan mun mummia yli kaiken ja haluun antaa mummille edes sen pisaran omaa aikaani sillä piruvie hän on sen ansainnut. 

Sen pisaran on varmasti ansainnut moni muukin mummi,mamma, mummo ja ukki. Onko sulla tapana käydä moikkamaassa mahdollisesti elossa olevia isovanhempia? Jos näin on niin, arvostan. Todella arvostan <3. 

Monesti läheiselle ihmiselle riittää jo pelkästään se, että olet oikeasti läsnä ja kuuntelet. Aina ei ole sanoja eikä tarvitsekkaan olla. Joskus sanaton viestintä kertoo paljon enemmän. Välillä taas läheinen kaipaa niitä kannustavia sanoja ja silloin niitä pitää osata antaa. Toisinaan riittää fyysinen lsänäolo ja tiukka halaus. Sen kummempia miettimättä anna sydämen viedä ja tehdä oikea ratkaisu sun puolesta.

 Meillä on aina kotona halattu paljon. Se saattaa tuntua joillekkin vieraalle, mutta mulle se on aina ollut elinehto, läheisyys. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja toisen ihmisen kosketusta. Kaikilla se ei ole perheessä luontaista, mutta mun mielestä sen pitäisi olla. Siihen meidät on suunniteltu. Elämään toistemme iholla <3.

 Rakastakaa toisianne ja olkaa lähellä <3

-IISA-

Hejdå!

Onpa ollut ihana syyspäivä tänään ainakin täällä Kotkassa. Me heitettiin reppu selkään ja paineltiin luontoon Kotkan Santalahteen luontopolulle. Tuo on kyllä ehdottomasti yksi kauneimpia paikkoja Kotkassa ja sen ollessa n.7min ajomatkan päässä Kotkansaaresta sinne on helppo lähteä samoilemaan nopellakin lähdöllä. Polku lähtee Santalahden leirintäalueen kupeesta kohti rantaa. Valittavana on pari eri mittaista reittiä joista lyhyempi sopii vallan mainiosti myös perheen pienimmille. Lapset pääsevät nauttimaan todellisesta satumetsäfiiliksestä kiviportaineen ja mahtavine sammalikkoineen. Rantaan päästessä eteen avautuu maisema joka saa varmasti ensikertalaisen haukkomaan henkeään. Korkeilta kallioilta näkyy kauas horisonttiin ja auringon silta näin syksyisinkin on todella kaunis. 

Mä en tiedä mulla on muutenkin aina ollut jonkinasteinen fiksaatio karun kauniiseen luontoon ja muhun iskee parhaiten ne sileät puuttomat kalliot joista pari kitukasvuista mäntyä yrittää tavoitella kilpaa elämästä. Noissa kitumännyissä on jotain sanattoman kaunista kaikessa kurjuudessaan. Ehkä mua kiehtoo juurikin se ajatus, että huolimatta vaikeista olosuhteista nää sitkeät sissit vaan onnistuu pörhistämään kauniit tummanvihreät neulasensa ja näyttämään kauniilta vaahtosammuttimen kokoisinakin :D. Ehkäpä se jollain tavalla kuvaa myös mua t. 163cm toisinaan koviakin kokenut hukkapätkä :D. 

Ehkä asiaan saattaa liittyä myös se fakta, että meidän oma pieni kalliosaari on juurikin sellainen jossa mereen laskevat kalliot vievät voiton vehreydestä ja saarella on varmaan yhteensä 20 puuta. Karu kallio ja varpaiden välissä kutitteleva kalliosammal on vaan niin tuttua mulle. Oikean kelin sattuessa puuton ranta on myös armoton paikka. Karuissa paikoissa luonto todella tulee iholle ja musta se on vaan ihanaa. Ja sitäpaitsi kun aina tuulee ei pelkoa hevosen kokoisista ötököistä ole. Sekin sopii mulle :D.

Me löydettiin täydellinen spotti asettua eväiden kanssa kivien päälle nauttimaan merimaisemasta ja raikkaasta syysilmasta. Rannassa arvatenkin oli hieman tuulista, mutta aurinko lämmitti vuodenaikaan nähden vielä yllättävän paljon. Pyllyn alle vyllätessä tarpeeksi vällyä oli istuessa paikallaankin mukavan lämmin. Mukana meillä oli tällä kertaa extempore lähdöstä johtuen kaupan valmiit eväät. Lihatiskistä ostettiin pala mehukasta barbeque lihaa ja kupeeseen hieman pastasalaattia. Pussiin eksyi myös pari lihatiskin tortillaa ja tuoretta croisanttia. Voi luoja, että eväät voivatkin maistua ulkona hyviltä! Syysretket on kyllä ihan parhaita. Oikein pukeutuessa voi rauhassa nauttia eväät istuen kannon nokassa tai kiven päällä. Ja mikä parasta koko porukka saa ulkoilua samalla. Milankin jaksoi kävellä tuon polun (olisikohan matkaa jokin 2-3km) lävitse hieman välillä tukea antaen haastavimmissa kohdissa. Näppärästi sujui itse mm. kävely kapeilla pitkospuilla ja kantojen ylitse mutkaisella polulla. 

Onko sulla jotain lempipaikkaa johon suuntaat ulkoilemaan ja ehkä myös retkelle eväiden kera? Nyt kannattaa vielä nauttia vaikka juurikin siellä auringon lämmittävistä säteistä sillä pian ne toppahousut saakin kaivaa esiin kaapin uumenista. 

Ihanaa huomista sunnuntaipäivää :)

-IISA & perhe- 

Mä ajattelin avata teille muutaman jutun jotka on saaneet viime päivinä hymyn myn huulille:). Asiat on pieniä arjen iloja ja juurikin niistä nauttimisen taito on harvalla hallussa, itseni mukaanlukien. Kuuntelin töistä tullessani Voicen iltapäivää jossa Mad Venturesista tutut sällit Riku ja Tunna olivat uuden kirjansa tiimoilta haastattelussa ja muistuttelivat ihmisiä turhan stressin karistamisesta elämästään. Tähän heidän mukaansa käy esim. hetkellinen pysähtyminen tilanteeseen ja asioiden "pikakelaus". Itseltään voi kysyä "Onko mulla oikeesti tässä hetkessä nyt kova hätä?", sillä n. 70% stressistä on aivan turhaa ja ylimääräistä ja sijoittuu joko menneeseen tai tulevaan. Olisi tärkeää siis kysyä itseltään kuinka suuri osa stressista on oikeasti aiheellista ja vaatii toimenpiteitä siinä hetkessä. 

Pojat myös kehottivat sijoittamaan uuden sohvan tai teknisen laitteen sijasta mielummin matkusteluun ja kokemuksiin muiden ihmisten kanssa. Komppaan ihan täysillä tätä ideologiaa ja oonkin puhunut sen puolesta jo pitkään. Mä en edes muista milloin olisin ostanut kotiin jotain ihan uutta ja mun muutamat hankinnat sijoittuu yleensä aina kirpputoreille. Vaatteiden ostossakin iän myötä on tullut jonkinlainen järki käteen ja harvoin tulee lähdettyä shoppailemaan shoppailun ilosta. En edes muista milloin viimeksi. Vaatehankinnat ovat yleensä mulla tarpeeseen toki myönnän inhimillisyyteni ja naiseuteni ja välillä tulee törmättyä johonkin ennalta odottamattomaan joka ei kuulu "tarvitsen aikuisten oikeasti" -listalle kuten kuvissa alla näkyvä H&M:n villakangastakki. Sometimes its good to be a woman too ;). 

Yhtäkaikki, heitetään pois turhat murheet ja huolet ja hymyillään vähän :)!

Yllä näkyy ehdoton ykkönen viime aikojen hymykuoppien aiheuttajista. Mun ihana asiakas "C" oli neulonut mulle ITSE tällaiset ihanat tohvelit lämmittämään varpaita ja MIELTÄ <3. Kuinka otettu olinkaan näistä. Itse tehty on itse tehty ja sitä ei voita mikään. Omissa käsissä syntyneet tekeleet ovat aina tekijänsä näköiset ja ne muistuttavat mua nyt joka kerta antajastaan kun vilu varpaisiin iskee :). Tätä mä haluaisin ehdottomasti alkaa opiskelemaan taas pitkästä aikaa! Onko mitään niin rentouttavaa kuin kotisohva, viltti, kuuma teekuppi ja käsissä rakkaudella rakentuva käsityönpalanen, eipä juuri <3. Paras hetki on kun tekeleensä näkee jonkin tärkeän ihmisen yllä. Nää lähti käyttöön mulla välittömästi!

Toiseksi listalle pääsee ehdottomasti se, että 2,5v poikamme on vihdoin jäänyt aamuisin päivähoitoon hymyssä suin! Äitinä ei koskaan ole kiva katsoa kun omalla pienellä on paha mieli. Vaikka tietäisikin pojan varmasti olevan hyvässä hoidossa ja nauttivan päivästä muiden lasten kanssa leikkiessä, päivähoitopaikan ikkunan taakse itkemään jäävä lapsi on lohduton näky. Myös äidin hampaita on purtu monena aamuna ja siksi on niin helpottavaa lähteä itse aamulla kohti työmaata kun tietää lapsellaan olevan kaikki hyvin :). Milan on sopeutunut loistavasti uuteen hoitopaikkaansa Kotkan svenska barnträdgårdissa ja vanha puutalo miljöö on sympaattisuudellaan saanut myös äidin sydämen sulamaan. Pienet ryhmäkoot ja aktiivinen ohjelmisto lapsille takaavat sen, että lapset saavat kaiken tarvitsemansa. Päivä alkaa äidillä ja pojalla siis hoitopäivinä hymyn saattelemana ja se on kyllä aika kiva juttu :).

Käytiin eilen pitkällä lenkillä vaunutellen hyvän ystävän ja lapsien kanssa. Lapset saivat purkaa energiaa Muumi-leikkipuistossa ja tämän jälkeen siirryttiin lettukesteille ystävän luo. Lapset saivat kikatella reissun ajan vaunuissa ja äidit saivat hyvän lenkin. Happimyrkytyksen saatua letut maistuivat koko jengille ja illalla unta ei tarvinnut odotella. Tuollaisia lasten treffipäiviä kimpassa on ihan liian harvoin ja vieläkin hymyilyttää kun siitä jäi niin hyvä mieli :). Näitä lisää!

Yksi asia joka on saanut myös hymyn huulille viime päivinä on mun aamubussi ja sen opettavaiset hetket :D. Mun aamubussi on jostain syystä sellainen, että sinne sattuu useasti sekä eri kulttuurien edustajia, että kehitysvammaisia ihmisiä jotka mitä ilmeisemmin matkustavat aamuisin töihin/askareisiin johonkin kohteeseen. Oon observoinut nyt useana aamuna oletettujen maahanmuuttajien sekä kehitysvammaisten touhuja bussissa. Oon havainnut seuraavaa: Ainoat ihmiset jotka hymyilee bussissa muille ihmisille kuuluvat näihin ryhmiin. Itseasiassa kehitysvammaisten seurassa oon saanut myös pariin oteeseen nauraa kunnolla :D, viimeksi tänään kun eräs vastapäätä istuva mies tirskui taukoamatta mielikuvitustoverilleen viereisellä tyhjällä penkillä. Mä en tiedä mikä juttu heidän välillä oli niin hauskaa, mutta se sai myös mut nauramaan! Mies myös taputti "vierustoverin" selkää toverillisesti ja taas heitä nauratti niin maan pirusti :D.  Ihan mahtavia ja välittömiä persoonia ja muistaakseni oonkin joskus kuullut, että työskennellessä näiden kehitysvammaisten ihmisten kanssa saa useasti nauraa paljon sillä he jos jotkut osaavat nauttia elämästä ja levittävät täten myös positiivisuutta ympärilleen. Positiivisuus tarttuu, niin tässäkin tapauksessa :)!

So lesson learned...hymyillään kun tavataan ;)

-IISA-

Meren kainalossa blogi siirtyy VIHDOIN oman domaininsa alle osoitteeseen http://www.merenkainalossa.com ! Tervetuloa tirkistelemään miltä siellä näyttää :)! 

Maisemat ovat samat, mutta kaikki muu onkin sitten muuttunut. Toimin nykyään Indiedays- blogiportaalin alla ja sivuston ollessa kuitenkin omani, voin vaikuttaa eri tavalla ihan kaikkeen! Jos huomaat uudessa blogissani vielä puutteita tai mieleen tulee jokin kehitysehdotus niin otan enemmän kuin mielelläni niitä vastaan :)! Lukijakokemus on tärkeä ja säädellessä nyt kuukauden päivät sivustoa oman näköiseksi kokonaisuudeksi on jotain kehitettävää varmasti vielä. Huh miten suuri ja työläs oman sivuston luominen voikaan olla! Toki jos blogin haluaa perustaa sen kummempia suunnittelematta, sehän käy käden käänteessä. Jos vastassa on uudenlainen pohja joka vaatii paljon taitoa voi säädöissä mennä tovi jos toinen. Onneksi sain apua sivuston luomiseen ja sain kuin sainkin aikaan jotain sellaista mitä olin ajatellutkin. Matka oli pitkä ja kivinen, mutta toivottavasti well worth it! 

Mulla on takana muutenkin aika rankka mennyt kuukausi ja sen vuoksi blogin päivittely täällä Lilyssä on ollut kehnonlaista. Tästä aiheesta lisää myöhemmin uudessa blogissani. Sometimes life gives you lemons ja tän faktan oon saanut todistaa viime aikoina. Kuitenkin niinkuin elämässä yleensä jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin! Asian tullessa ajankohtaisemmaksi kerron teille kaiken alusta alkaen. Pysykää taajuuksilla :). 

Mitä elämääni sitten kuuluu tällä hetkellä? Pintaraapaisuna voi kait sanoa, että kiitollinen saan kaikesta meneillään olevasta olla. Kaunis syksy on auttanut mua jaksamaan kaikesta huolimatta ja saanut mut lähtemään ulos vaikka aina ei jaksamista siihen olisi ollut. Joka kerta olen kuitenkin kiittänyt, että olen saanut itseni raahattua pojan kanssa ulos, sillä raikas syysilma on ihan parasta lääkettä kaikkeen! Ihanat syksyn värit ja happirikas ilma toimii joka kerta ja ollaankin nyt lenkkeillyt pojan kanssa vaunuilla monta kertaa viikossa. Poika observoi tarkasti ympäristöstä kaiken mahdollisen ja milloin ihmetellään Kotkan Sapokan puiston vesiputousta ja milloin muutamia nostoa vaille olevia veneitä venesatamassa. Viimeksi huomattiin Kotkan Sataman takana kohoavat valtavat tehtaanpiiput ja nosturit jotka savun ja pimeyden keskellä näyttivät Milanin mielestä ihan roboteilta :D. Milanilla on menossa robottikausi ja niistä höpötetään muutenkin jatkuvasti. Robottejahan siis suorastaan kuhisee ympäristössä ja lähes jokainen punaisin valoin varusteltu objekti muuttuu mielikuvituksen voimasta hetkessä Robotiksi. Robotteja myös matkitaan leikkipuistossa ja täähän on tosi tosi kivaa puiston muille lapsille jotka pelkäävät kädet ojossa kohti lähestyvää surisevaa poikaa :D!

Lapset on kyllä ihania ja opettavat myös aikuisia pysähtymään ja näkemään asioita jotka muuten tulisi ohitettua. Syksykin saa pojan kanssa lenkkeilessä ihan uuden merkityksen sillä kaikkea jäädään yhdessä ajan kanssa ihmettelemään. Viimeksi eilen lenkillä ystävän ja tyttärensä kanssa, Ellen pyysi äitiä ojentamaan taivaalla mahtavana mollottavan kuun. Niin, antaisihan sitä lapselleen vaikka kuun taivaalta jos se olisi mahdollista <3. 

Värikästä ja ihanaa syksyä sinne ja tavataanhan pian taas meren kainalossa: http://www.merenkainalossa.com !

Tervetuloa mukaan! Tuu moikkaamaan meitä mahdollisimman usein sillä luvassa on kaikkea mahtia lähitulevaisuudessa :)!

-IISA-